mikroekulin päiväkirjat

26.1.06

Nokijan nelijännesvuojen kattomiset

Ne on taas nähty siottajan kohokohtaukset Suomessa.
Nokija ilimotteli viime vuojen lopun tuloksestaan. En minä siittä itestään mittää sano. Noh, kymmenkunta rosenttia pistelin tuulensuojaan päiväpellauksella, mutta muuten ei hirvijä kamaluuteen koskea.

Mutta kun Jomppe lähtee, ni mitäs sitte? Onko Kallasvuosta Jompen saappaihen täyttäjäksi? Entä takin? Vähän kummalla tavalla alako kyllä tuo Olli-Pekan ura. Piti vähän ulukomailla käyvä vaateriepua ja kapistusta ostelemassa eikä ihan sitten muistanu niitä tullata. Muisti onneksi kuitenki vaatija veroja takasin. Tästäpä rivakat sakot Ainaski tallousajattelu kuulostaa olovan kohillaan, mutta onko tuo morraalipuoli sitte enempi juristikoulutuksen tulosta?

Ikävä tullee sit Jomppea. Jomppe tuli, näki ja voitti, ihan koko Suomelle. Kiitokset Jompelle.

Mitenkä tuota Olli-Pekkaa pitäsi alakaa sitte kuttummaa? Vähän on paha kaiku tuolla etunimellä ylleesä, en mittää vihijaile vaan sanonpa vaan. Että oliskon sopivampi sanova vaikka Oltsikka? Sehän olis vähän kuin Ollila, että saisi kunnijaa tuoki poikuli yllesä.
Ennustan kuitenki että jos ei ala Nokija jatkossa pärjäilemmää, ni nimi kääntyy meleko heleposti. Että vaikkapan Kallis-Pekka Ollisvuo. Nimittäin niin.

10.1.06

Siottajana minnoon yks helekutin tuuliviiri!

Nyk kunnoon melekein pari vuotta ollu taas mukana millon enempi millon vähempi, nii siottajana piti sanua, pittää melekein kattoa taakseppäin että minkälaine siottajaveleho minusta on jo kehkeytynny. Ei perkule oo häävikkää!

Yks pahimpia vikoja selevästi on hermot. Nekun on selevästi ihan pinnassa. Ihan orvaske'en alla ovatten perskeles! Monta hyvvää tillaisuutta vaurastua oon menettänny hirmuseen hötkyillyyn. Ylleesä tämä näkkyy sillä lailla että myykäsen kallekset ihan liian aikasin eli nykäsen poies jo huulilta. Että ossais harmitella niitä euroja, joita oon tällä keinoin menettänny. Onneksen oon oppinu sentään sen, että huomenna on jo uus päivä. Taakseppäin kattellee vaa persesilimä.

Osakepaprujen suhteen en ihan toivoton tampelo liene kuitenkaa. Pari hutia on sattunnu matkalle, mutta enimmäkseen seisosin vieläki ostojen takana. Jos seisosin nimittäin, on siotushorisontti ollu välillä turhanki lyhyt. Jotaki tästä oon oppinu: on erikseen pitosalakku ja pelisalakku! Tämähä alakaa kuulostaa jo melekein ammattilaisen salakunmuljauttelijain puhheilta. Jos pimiässä mökin mummo vastaan tulis, varmaan perskele jo sillen kävisin täyvestä osakekeinottelijasta. Ainakki jos sillälailla vaappusin eli keinottelisin kun Mara aikanaan.

No kalleja oon pyörittäny pelisalakussa tosiaan. On ne tuonee voittoja jos tappiotakki. Jotaki jos sanosi siitä, nii eppäilen että minulla on monestikki liian h a l a p o j a lappuja ollu. No sehä johtuu tietenki siittää, että ei sitä vieläkkää niin perhanan paljo oo varraa irrottaa pellaamisseen. Halavat laput justiisa vaatisi sitä hermoa enemmän kuin minun pelihermoissa on ollu venymistä. Mutta vennyy ne perskele viellä!

Puttipelijä minen ossaa! En merkkijää! Jos joku putti on sattunu onnistummaan, ni enempi on osunnu pieleen. Ja voi helekkari miten keljuttaa katella kun joe-setä nousee yhtenä yrpänä kun ittellä on yrpä kaakossa. Sitä kirroilua ei kestä kuunnella kuuroksi käyny talon kissakkaa. Jota minulla ei ejes oo!

No onkos se salakku sitte turvonnu palijoki kahen vuojen takasesta? Ei muuten perhana oo, pienentyny on! Ettei nytten ihan mainne menis, nii pittää selitellä että onhan sitä tosiaanki auto tullu hankittua ja asuntovaunukki ja muutenki velekoja lyhenneltyä välilä salakkuki tyhjäten. Mutta siltikki, alussansa ollaa vielä siottajan uralla.

Tämäpä tilittely tässä taas. Pittää mennä nukkummaa ja oottelemmaa huomista. Josko sillä AP-arreenan IsoTissisellä olis taas aamulla Nokiakiimma. Ja Timpalla putit housuissa. Että tietäsi taas kallejan ostella.